• Kuopion maa- ja kaupunkiseurakunta
• Kuopion tuomiokirkkoseurakunta
• Kallaveden seurakunta

Seurakunnan perustamisvaiheessa toiminta-alueena Pohjois-Savo. 1700-luvun lopulla seuraavat kylät: Airaksela, Akonvesi, Akonsaari, Enonlahti, Hakkarala, Haminalahti, Hamula, Hatsalan virkatalo, Hiltulanlahti, Hirvilahti, Hirvimäki, Horsmastenlahti, Julkula, Juonionlahti, Juurikkamäki, Jänissalo, Jännevirta, Kaaraslahti, Kaistastenlahti, Kartansalo, Kasurila, Kehvo, Kiukooniemi, Koivumäki, Koivusaari, Korpijärvi, Kotasalmi, Lamperila, Litmaniemi, Lohilahti, Melaniemi, Miettilä, Murtolahti, Niemisjärvi, Niinimäki, Niuvanniemi, Ohtaanniemi, Pappila, Pellosmäki, Pelonniemi, Pieksä, Polttimo, Putronniemi, Puutosmäki, Puutossalmi, Pöljä, Riistavesi, Rissala, Ritisenlahti, Ritoniemi, Riuttanen, Ryönä, Räisälä, Savilahti, Savisaari, Sotkanniemi, Strömsdal/Juantehdas, Suovun mylly, Syrjänsaari, Sänkimäki, Taipale, Toivala, Tuusniemi, Ukonlahti, Vehkalahti, Vehkasaari, Vehmasmäki, Vehmersalmi, Vuorisalo, Västinniemi, Väänälä Kuopion maa- ja kaupunkiseurakunnan muodostuminen omaksi kirkkoherrakunnaksi käynnistyi 1549, jolloin Turun hiippakunnan tuomiokapitulin kanungit Mikael Agricola ja Nuutti Juhonpoika (Raumensis) Juvan seurakunnassa suorittamansa tarkastuksen johdosta lähettivät kirjeen Savonlinnan päällikölle Kustaa Finckelle, jossa ehdotettiin kirkon rakentamista Tavinsalmen hallintopitäjän alueelle Kuopionniemeen. Kolme vuotta myöhemmin kuninkaalle lähettämässään kirjeessä Fincke ilmoitti kirkon valmistuneen ja näin muodostuneen kappeliseurakunnan kuuluvan Juvan kirkkopitäjään. Fincke esitti myös kappeliseurakunnan muodostamista itsenäiseksi Tavinsalmen eli Kuopionniemen kirkkoherrakunnaksi. Kustaa Vaasa ilmoitti 14.3.1552 päivätyssä kirjeessään suostuvansa Fincken toivomukseen. Tuota kirjettä pidetään Kuopion maa- ja kaupunkiseurakunnan perustamisasiakirjana. Kirkkohallinnollisesti Kuopionniemen seurakunta kuului Turun hiippakuntaan 1554 saakka, jolloin se katsottiin kuuluvaksi Viipurin hiippakuntaan. 1583-1618 tehtäviä hoidettiin Turusta käsin. 1618 Kuopion seurakuntaa johdettiin taas Viipurista kunnes piispanistuin siirrettiin ison vihan seurauksena Porvooseen Porvoon hiippakunnaksi. Tähän hiippakuntaan Kuopion seurakunta kuului 1851 saakka, jolloin maahamme perustettiin kolmas hiippakunta, jonka keskuksena oli Kuopio. 1900 piispanistuin siirrettiin Kuopiosta Ouluun. Kuopion hiippakunta perustettiin uudelleen 1939 ja Kuopion maaseurakunta kuului luonnollisesti osana siihen. Kuopion kirkkoherrakunnan perustamisen aikana siihen kuului koko Pohjois-Savo. Tästä suuresta seurakunnasta erotettiin itsenäisiksi kirkkoherrakunniksi: Iisalmi 1627 ja Leppävirta 1639. Kappeliseurakunniksi erotettiin Maaninka 1765, Nilsiä ja Karttula 1769 sekä Tuusniemi 1781. Kuopion kaupunkiväestö säätyläisineen, sotilaineen ja ruotsinkielisine ryhmineen nähtiin ikään kuin omana seurakuntanaan, mikä enteili oman kaupunkiseurakunnan perustamista. Saatuaan kaupunkioikeutensa 1782, kaupunkilaiset palkkasivat seurakunnalleen oman kappalaisen. Kuopion kirkko oli maa- ja kaupunkiseurakunnan yhteinen ja sijaitsi kaupungin maalla. Kaupunkiseurakunta pyrki suurempaan itsenäisyyteen, mutta vähäväkisenä ei kyennyt hankkimaan omia itsenäisen seurakunnan tunnusmerkkejä, hallintoa ja laitoksia. Senaatin päätös 1.2.1899 Kuopion kaupunkiseurakunnan ja Vehmersalmen seurakunnan erottamisesta Kuopion maaseurakunnasta astui virallisesti voimaan vasta 1917, jolloin kaupunkiseurakunta sai oman hallinnon ja kirkkoherran. Vehmersalmi oli ollut Kuopion maaseurakunnan toisen kappalaisen sijaintipaikkana 1859-1882 ja erillisenä rukoushuonekuntana 1886 alkaen. Vehmersalmen ero toteutui 1920. Kaupungin laajetessa esikaupunkiasutusta liitettiin maalaiskunnasta kaupunkiin 1942 ja lopulta Kuopion maalaiskunta liitettiin kaupunkiin 1969. Kehvon ja Väänälänrannan kylät olivat aiemmin liittyneet Siilinjärven seurakuntaan. Maaseurakunta yhdistyi Kuopion seurakuntayhtymään nimellä Kuopion Kallaveden seurakunta.