- Tilastollinen päätoimisto
- Tilastokeskus
- Statistiska centralbyrån
- Tilastollinen virasto
Väestötilastoa hoiti Ruotsissa v:sta 1794 ns. Tabellilaitos (tabellverket), jonka alaisena Suomikin oli. V:sta 1809 lähtien Suomen tabellilaitos joutui senaatin kamaritoimituskunnan yhteyteen. Keisarillisella kirjeellä päätettiin 4.10.1865 väliaikaisesti perustaa tilastollinen toimisto, joka vakinaistettiin keisarillisella asetuksella 28.6.1970. Asetuksen mukaan perustettiin erityinen tilastollinen virasto, jossa oli kaksi osastoa: tilastollinen keskuskomissio, neuvotteleva osasto, ja tilastollinen toimisto, toimeenpaneva osasto. Virasto oli siviilitoimituskunnan alainen. Tilastollisen viraston johtosääntö 21.7.1875 säilytti asetuksessa mainitun kahtiajaon, mutta keisarillinen julistus 4.11.1884 lakkautti tilastollisen keskuskomission, jonka tehtävät siirrettiin tilastolliselle toimistolle. Viraston nimeksi tuli tilastollinen päätoimisto, ja sille keskitettiin valtion virallinen tilastotoiminta. Vuoden 1884 julistus kumottiin vasta 1.6.1928 lailla ja asetuksella tilastollisesta päätoimistosta, josta tuli nyt valtioneuvoston kanslian alainen. Päätoimisto jakautui yleiseen osastoon ja liiketaloudelliseen osastoon. Oikeustilastollinen osasto perustettiin 18.12.1939 annetulla asetuksella. Uusi asetus annettiin 22.4.1954. Nyt virasto oli valtiovarainministeriön alainen ja jakautui yleiseen, väestötilastosto-, taloustilasto- ja oikeustilasto-osastoon sekä ylimääräiseen kansantulotilasto-osastoon. Nämä osastot voitiin jakaa toimistoihin, ja lisäksi päätoimiston yhteydessä oli tilastollinen neuvottelukunta.